torstai, 25. helmikuu 2010

Helmikuu

 Ei oo hirveesti tullu päivitettyä ku mitään oleellista ei oo tapahtunu. Mutta oleellisimmat vielä tulee tässä. Ystävänpäivä. Anne-Mari oli täällä, ja sain Axelilta ehkä söpöimmän ystävänpäivälahjan ikinä. Eli se oli värittäny pahvia, teipannu siihen ruusuntuoksusista kynttilöistä sydämen, sit marsipaaniruusun, marsipaanisydämen ja semmosen mis luki et "I<3you". Awws. Niin ja on muutne tosi kätevää kun poikaystävä opiskelee sähkömieheks vai mitä sit opiskeleekaan, elektroniker, koska meidän kuivuri meni rikki ja Axel korjas sen. :) Oli kätevää. Ja hostit oli tosi ilosia kun asia kävi niin helposti. 

HAHA oli fasching ja oli Sportlerball ja sitten Axel tuli hakeen mua ja kaaduin portaissa. Sitten ihmettelin suuresti kun sattu. Kävely oli vähän ontuvaista, ja parastahan tässä oli että olin pari päivää aikasemmin kans kaatunu portaissa. Eli kaks kertaa kolmen päivän sisään. Sitten mentiin sinne juhliin ja ihmettelin kun en pystyny seisoon enkä istuun enkä käveleen ja sattu niin hitsisti. Ja sitten mentiin yläkertaan pukuhuoneisiin missä Axelin kamat oli ja katottii tota mun reittä, siinä oli kaks järjettömän kokosta mustelmaa. Ehkä 15cmx15cm se toinen ja toinen oli ehkä 10cmx10cm. Ja sitten mun sääressä oli järjettömän kokonen haava ja kans kivan kokonen mustelma. Axel sitten vaikka pahaa teki joutu rasvaileen niitä ja putsaileen haavoja Uwen kanssa. Ne oli eka sillee et "ei voi sattua niin paljon" ja sit ku katottii ni molemmat näytti niin pahoinvoivalta. Ja sitten seuraavana aamuna ne oli vielä isommat, ja kaikki oli IHAN turvoksissa. Siinä sitten en voinu mennä kouluun moneen päivään ja käytii lääkärillä ja sain kepit. Harmi ku ei otettu kuvaa. Mutta nyt siis on parempi ja vähän vielä näkyy mut ei enää satu. Ja heti sen jälkeen äiti tilas matot portaisiin etten enää kaatuile portaissa, joten meillä on nyt portaissa matot. Niin ja kerran kaaduin Axelilla portaita ylöspäin kävellessä, ja oon törmänny pari kertaa kiinni olevaan oveen. Onneks on vakuutukset kunnossa. Sitä paitsi aina ku ollaan Axelin kanssa niin jompikumpi lyö päänsä tai lydään päät yhteen tai seinään tai kaadutaan sängyltä tai ihan mitä tahansa. Unelma sähläri pariskunta.

Nyt on fasching ohi, oon kyllä tyytyväinen, tuntu että oli vaan juhlintaa ja juhlintaa. Mentiin Axelin kanssa yks kerta ensin Phillippille (kuvat) ja siitä Waldiin Nachtumzugiin. Mutta koska se oli jo ohi, ja sitten siellä oli niiiiin täyttä, ettei pystyny liikkuun niin soitin Uwelle että tulee hakeen mut ja hengasin sen kanssa. Axel jäi vielä juhliin ja mää menin Uwen kanssa niille ja juteltiin, oli kiva tapa sekin viettää ilta. :)

Sit oli kans Pfullendorfissa Umzug, kuvia siitäki.

Oltiin Axelin kanssa yks päivä kävelemässä, ja sit meil oli hirvee tappelu et kumpi onnistuu kaataan toisen eka lumeen ja se onnistu aina ja mua suretti suuresti. Mut hyviä kuvia Herdwangenista tuli silläki reissulla otettua. Nii ja oon täs käyny fysioterapeutilla kun lääkäri määräs kuus kertaa (lue: kuus ilmasta hierontaa). Ja siinä matkalla kotiin saa kans pari hyvää kuvaa.

Tässä oli sit loma, ja kun loman lopuilla oli semmoset ilmat että kaikki oli poikki ja kaikilla särki päätä, määki olin tässä sit loman loputtua kolme päivää migreenissä. Mikä oli tietysti parasta hupia mitä kukaan voi keksiä. Onneks pääsin tänää kouluun ja huomenna tulee Henriikka. :)

Ja Henriikka tulee tänne vihdoin huomenna, kyllä sitä on odotettuki se kolme kuukautta siitä lähtien kun se varas lennot. Se lentää Stuttgartiin (kaikkien kamojen kanssa jotka lähetin listalla jota tarvin, nami.) ja mennään Axelin ja ehkä Danielan jos se pääsee kans hakeen sitä. Sitten mennään vähä ostoksille ku Axelin äitillä on synttärit ens maanantaina ja pitäis meidän ostaa lahja. Mitä? Ei mitään hajua, oisko jollain ideoita? Ja oon suunnitellu koko viikon. Ja mun hostperhe on kans niin ihana ja awws, me aina pelaillaan Lean ja Axelin kanssa ja katotaan telkkaa. Ja nytkin Lea auttaa mua valitteen kuvia ja kirjottaan. :) Se on joku mun paras kaveri! :) Ei muuta, aika on menny niin nopeesti, ja nyt ku odottaa Henriikkaa niin kuluu niin hitaasti. NII ja tehtiin Axelin kanssa CD jota voidaan popittaa autossa, mis on kaikkee mun ja Henriikan lempimusiikkia. Ei muuta, miten sais ajan meneen nopeempaa, en jaksa odottaa! Ja kohta pelataan ni ehkä sit menee. :)) Päivitän sit ku Henriikka on lähteny niin kuulette meidän seikkailuista. Ja en jaksa odottaa että pääsen esitteleen paikkoja ja mun elämää ja perhettä ja poikaystävää. AAA kohta räjähtää pää en jaksa enää venaaaaaaaaaaaaaaaaa :) 

Tää on Sportlerballista. Vasemmalta oikeelle: Manuel, Patrick, Axel, Phillipp, ihan ihan vasemmalla vaikkei näy täs ni on viel Fabian. Ja edessä on Marco.

Axel ja mää.

Uwe ja mää.

Mää ja Axel.

Axel, mää ja Uwe.

Ayla meikkas Lean, kaunista eikö? :)

Phillippillä.

Vasemmalta: (ylhäällä) Fabian, Alex, Dennis, Patrick, mää. Alhaalla vasemmalta: Marco, Phillipp, Rafael ja Axel.

Axel ja mää.

Mää ja Lea. :-)

Herdwangen (tai ainakin osa sitä)

Axel otti kuvan kun se oli kaatanu mut lumeen. Miehet on ihania. :P

Axel

Shiva :)

Herdwangenista

Umzugista Pfullendorfista, Herdwangenin bigband vai mikä on

Myöskin Pfullendorfista

Axel korjaa meidän kuivuria

Anne-Mari ja mää aamutunnelmissa

Axelin ystävänpäivälahja mulle

Babyschuh (mää ja Axel)

Nyt pelaan tai jotain, et päivitystä sit ku Henriikka palaa Suomeen. Saksa kiittää ja kuittaa.

maanantai, 25. tammikuu 2010

kansainvälistystä ja päivitystä

Eli siis moikka vaan, vähän on päivitys jääny vähälle mutta onneks Lea auttaa mua innokkaasti valitteen kuvia ja kertoo mitä mun pitää sanoo .:) Mutta siis. Olin mun kaverin Danielan kanssa ja siel oli sen perhe ja niiden kavereita niin kiinalaisella (chen, mulla on ikävä sitä, paljon parempaa kiinalaista ku saksassa ja maksaa puolet vähemmän, tällee mainostusta!) ja sinne tuli kans Danielan vanhempien parhaat kaverit ja niiden pojat, Uwe 20v ja Axel 18v. Oli kohtuullisen hupaisaa, ja tultiin heti tosi hyvin juttuun Uwen ja Axelin kanssa. Eikä mun tarvinnu maksaa koska olin erityisvieras. :) Sit syötiin ja mentiin jatkoille Danielan tädille ja  siitä me nuoriso lähettiin Uwelle ja Axelille ja sit siellä pelailtiin ja hengattiin, oli ihan hullun hauskaa. Ja sit alettii näkee enemmän ja nyt mulla on hei kavereita! Ja nyt myöhemmin oon niiden kautta tutustunu taas lisää ihmisiin, esim. mun luokkalaisiin ja joihinkin niiden kavereihin.

Sitten tuli uusi vuosi, oli kokemus. Eka oltin Danielalla ja laittauduttiin, sitten mentiin Böhringeille (Uwe, Axel) syömään fondueta, ja sitten mentiin siitä Danielan ja Axelin kanssa mun luokkalaisen pippaloihin. Oli kyl kummallista, mut hauskaa, tai tutustuin niihin siel vähän paremmin ja oli sillee kivaa. Ja sitten koska Uwe oli sen kaverilla niin mentiin jälkeenpäin sinne ja oli kyl tosi kivaa. Ja tulipa saksalainen uusi vuosi koettua. 

Sitten käytiin tossa Itävallassa lumilautailemassa sillee et siin oli Daniel joka on siis Axelin kaveri, ja Anne-Mari ja Axel ja mää. Oli ihan huippua, hei come on olin Alpeilla laskettelemassa. :D Ja tietenkin autossa tajusin aamulla siinä puoli seiskan aikaan ku lähettiin että hupsista, unohdinpas kameran kotiin. Siihen Anne-Mari totes että ei se haittaa, mulla on kamera! Sit kun päästiin ylös huipulle niin se totes että sen kamera oli jääny autoon. :( Also keine fotos, schade. Sit käytiin siinä jossain kohtaa syömässä siel ylhäällä, söin Axelin kans puoliks pizzan, nami ja sitten jaksettiin lasketella vielä lisää. Mutta parastahan oli tosiaan se, että Anne-Marin kans oltii sillee et joo me mennään autolle ja sit kysyttiin Axelilta miten me sinne päästään, se neuvo että "tosta ylös ja siitä sitten vaan suoraan alas".  Ja sit lopulta eksyttiin Anne-Marin kanssa jonnekin ihan kuuseen, mut pari puhelinsoittoo ja pojat tuli bussilla ni hypättii kyytiin ja löydettiin yhessä perille, mut hitsi Axel sai kuulla siitä. :P NII ja sit oudointa, että kun Suomessa lasketellaan, sit mennään kotiin, niin täällä on laskettelun jälkeen pileet pystyssä, monet tulee vaan lasketteluvaatteet päällä baariin pilettään. Niin meki mentiin baariin Itävallassa jossa oli ehkä maailman kummallisinta musiikkia ja kummallisimmat versiot lauluista esim. I will survive. Se oli jotain laulujen raiskausta.:D Sit juotiin jäger maisterit, ja mua kummastuttaa miks se pullo on siellä lasissa mut kukaan ei tiedä. Harmi, tää jää kaiveleen mua. Mut oli ihan huippu reissu.

Sitten oltin Pfullendorfin takana olevassa paikassa koska täällä on tää Fasching. Olin pukeutuneena merirosvoks, Uwe oli meksikolainen ja Axel oli juntti. Kun siltä kysyy mikä se on, se sanoo että "juntti", huomaatteko miten paljon oon jakanu suomalaista viisauttanu täällä.:D Siel kans tutustuin taas luokkalaisiin vähä paremmin ja oli hauskaa, sit mentii sen jälkeen taas Uwelle ja Axelille porukalla pitään hauskaa. Myöhemmin oli samanlaiset pippalot Waldissa joka on täs aika lähellä kans, ja koska mullei ollu hirveesti intoo pukeutuu ni sit jos joku kysy mikä oon ni sanoin et "ich bin heute hübsch". Axel oli noita ja Uwe oli juntti. Niin se menee, joku on aina juntti! Ja siis musiikkihan oli tapahtumissa semmosta ettei sitä kuulemma kuule muualla ku vaan täällä tähän aikaan vuodesta, kuvitelkaa semmonen rumpu ja torvisoittokunto soittaan jotain Queeniä tai the Beatlesia tai jotain kummallisissa vaatteissa, niin teillä on aika hyvä käsitys asiasta. 

Sitten oltiin nyt lauantaina Sveitsissä sukuloimassa hostäidin serkun perheen luona. Niil on kaks poikaa, Jan 17v ja Oliver 13v, tai 14v en oo varma. Mut kuitenkin, se pienempi tiesi kaiken kaikesta, tuli itelle tyhmä olo. Niin, ja kuulemma teoreettisesti jos maapallo ei olis pyöree vaan littee niin näkisin periaatteessa kotiin Suomeen asti Alpeilta. Näin mulle kerrottiin. Mutta oli ihan huippunäkymät ja sain kakkua siellä, että nami. Oli kyl tosi kivaa, ja sit jälkeenpäin ajettiin McDonaldsin kautta kotiin, me tilattiin joku 8 juustohampurilaista ja 2 normii, meidän tarjotin näytti kivalta. Ja sit me syötiin Lean kanssa McFlurryt niin me oltiin onnellisia. :) Ja sit illalla menin kun täällä oli semmonen Sportlerball niin ku Axel ja sen jotain porukkaa esitti siel naisia jotka teki aerobiciä (TUSKAA silmille!!) niin menin kattoon. Mut siis kaikki muut esitykset oli ihan hullun hyviä, esim meidän luokan Dennis tanssi ja räppäs ja leikki miimikkoo, ja se oli ihan hullun hyvä. Ja oli tanssiryhmiä ja rytmiryhmä jotka siis teki rytmiä harjoilla ja sitä rataa. Ja sit siellä oli kans semmost musiikkia ja kaikki tanssi, ja lähettiin sieltä sit kyl aika aikasin jo joskus puoli kahentoista aikaan Axelin kans pois, ei ollu jotenkin hirveesti intoo. Mut hirveintähän oli se, että olin kattomas paria niiden Probee, niin ymmärsin miksei miehet tee aerobiciä, tai miksei ne hypi hyppynarua. Se oli ihan kamalaa, en voinu ku vaan nauraa pääni sisällä suuresti. Ihan vaan sen takia että kun ne hyppi hyppynarua ne hyppäs niin korkeelle ja nosti jalat sillee mahd. ylös, se oli ihan kamalaa.:DD ja sitten se oli niin yksinkertanen koreokrafia et jos naiset olis tehny sen ni se ois kerran menny läpi ja se ois ollu siinä. Siis se oli sitä että yks kaks laudalle ja sitten toinen polvi ylös ja alas eikä paljon muuta, nää reenat sitä jonku puoli tuntia kahen minuutin pätkää ja oli ihan kujalla. En tajua, tajusin että miehet jotka osaa tanssia on tosi erityisiä ja valitettavasti harvinaisia.

Ja siis, alan kansainvälistään koska mulla on nyt siis saksalainen poikaystävä Axel, ja se on ihan uskomattoman söpö. Me tullaan niin hyvin juttuun ettei mitään, meillon ihan samanlainen huumorintaju ja en tiä mikä siinä on mut must se on aika söpöö. :)

Niin ja sit ollaan pelattu kans aika paljon kaikkii pelejä, esim uusin peli on Dominion joka on ehkä ihan hullun hyvä. Ja sit Axel oli tääl perjantaina niin pelattiin Phase 10tä mun hostäitin ja Lean kanssa. Ja sit pelasin sen vanhempien kans "Elsaa" (kiitos Lauri ja Minttu tästä, en muista enää mikä sen oikee nimi on joten mun piti opettaa se kaikille Elsana *sadface*) ja Unoo. Ja sit eilen uusiks pelattiin vanhempien kans ja Aan kanssa Dominionioo. Oli kivaa. Ei mul muuta, hyvin menee ja tunnen olevan ihan kotonani, ja paljon paremmin tääl menee ku Ulmis. Onnellinen Saksa kiittää ja kuittaa. :)

Uusi vuosi, uudet kujeet.

Daniela und ich

eine Piratin

Merirosvo ja juntti

Meksikolainen ja merirosvo

minä Alpeilla

Siskokset Alpeilla

Alppikoira Shiva (eiksoo muuten sikahieno kuva, oon niin ylpee tästä)

Lea ja mää

Alpit

Lisää Alppeja

Axel, nii ne muuten näyttää Uwen kanssa ihan ruottalaisilta! Se on melki sillee pelottavaaki jo.

Alpit vol3

jalkapalloilija ja joku joka yrittää olla joku joltain ehkä 50-luvulta

Oliver, hostäidin serkun mies, hosttäiti, Lea, hostisä, Ayla ja hostäidin serkku

perjantai, 25. joulukuu 2009

saksalaista joulua

 Terkkuja saksalaisesta joulunvietosta. Mitähän täällä on kaikkee tapahtunu, öö. Siis. Tiistaina tänne tuli Momo eli siis äidinäiti ja se lähti tänään. Keskiviikkona me vaan pelattiin ihan sikana ja leivottiin suomalaisia joulutorttuja. Oli vaan vähän kummallista ku ei ollu semmosta paksua taikinaa mihin on tottunu vaan sikaohutta, mut kai ne samalta maistu. Paitsi ei luumuhillolla koska siinä oli manteleita enkä halunnu tunkee niitä uuniin, vaan sillee kuningatarhillolla ja sillee. Mut hyviä tuli, ja Lea innostu vielä vääntään omia muunnelmia ja keksiin uuden muotosia joulutorttuja. Sitten menin yöks illalla Danielalla yöks, katottiin P.S. I love you ja sit frendejä, en vaan tajuu miten se pysty nukahtaan kesken kaiken :(  Mutta sit jouduttiin herään aikasin koska sen piti mennä Probeen kirkkoon seuraavaa päivää varten ja sit tulin kotiin ja aika kulu ihan tajuttoman hitaasti. Sitten neljän aikaan mentiin kirkkoon joka oli ihan erilainen ku suomalainen joulukirkko. Tai ku se oli enemmän semmonen lapsijuttu, et lapset esitti jouluevankeliumin ja sit laulettiin. Oli kummallista ku ne rukoili sillee (katolisessa kirkossa siis oltiin) että otettiin toisia kädestä kiinni, noustiin ylös ja lausuttiin isä meidän rukous. Olin hiljaa, en osaa sitä saksaks :( Sitten tultiin kotiin, avattiin lahjat, sain kaikkii sikakivaa. Esim. tältä perheeltä sain kirjan schwäbischistä ja niiden ihmisten tavoista jotka puhuu sillee ja pelin ja Tobleronen. Tolta Momolta sain yllätyksellisesti Fazerin sinistä!! ja villasukat :) Ja sit Lealta sain jonglöörauspallot jossa oli kaikissa eri ilme, Aylalta Frendit-tuotantokauden, Viljalta Suomesta sain juntti-paidan (joka on siis parasta koska nyt tää koko perhe osaa sanan juntti ja me suunnitellaan jo junttijuhlia:D ) ja sit Annalta aka puhuvalta pohkeelta sain tyynyliinan ja Fazerin suklaata, kummeilta sain semmosen korun mihin saa aina ostettua uusia paloja, Danielan perheeltä sain kouluvihkokansiosysteemin ja Danielelta suihkugeeliä, tän perheen tädiltä semmosen sikahienon vähän niinku päiväkirjatyylisen et se on tyhjä ja se on kiinni magneetilla, ja porukoilta Suomesta Marimekon laukun ja suklaata ja sit Helkyltä sain TYKin poikakalenterin ja Henriikalta kans kaikkee kivaa ja KIITOS KAIKILLE LAHJOISTA, ootte kaikki ihania! :)

Sitten Bescherungin eli lahjojen jaon jälkeen me syötiin. Ei ollu kyllä ehkä ihan tavallisinta jouluruokaa mihin on tottunu, vaan oli sikaa (Sika, se kohta paistetaan... Nami.) ja sit perunasalaattia ja keitettyjä vihanneksia ja sit oli semmosta ruskeeta kastiketta mis oli herkkusieniä ja paprikaa ja semmosta settiä. Oli kyl sikahyvää, ei vaan tavallista jouluruokaa ehkä. Sitten tänää vaa pelattiin pelejä yhteisen aamupalan jälkeen me hengattii ja isän sisko tuli tänne ja pelattaan Phase 10, katoin Frendejä ja sit me käytiin syömässä Pfullendorfissa semmoses paikas jonka nimi on Fleisenkeller. Se oli sikahieno, oli sikavanha ja ruoka oli naminamia. Ja jälkiruoaks söin Crème Brûlée. Sit tultiin tänne ja kohta pelataan peliä minkä Lea sai joululahjaks, eli Mister X. opetellaan sitä ehkä, ehkä opitaankin vielä joskus. Siinä on hei jopa Suomesta semmoset paikat siin pelilaudalla ku se on siis kartta, ku Joensuu, Vaasa, Kuopio, Tampere, Helsinki ja Turku. Ollaan feimejä. Eikä siin kartalla oo ees Islantia. :P Sit kuvia tulee ihan sikana:

Shiva :)

Herdwangen talvella

Meidän lumiukko

Lea leipoo joulutorttuja :)

Momo, Ayla, Thomas, mää join Glühweinia sekotettuna appelsiinimehuun ja Lea :)

Sain kunnian lukee jouluevankeliumin. Saksaks.

Viljalta hieno Juntti-paita!

Momo ja Ayla

Meidän hieno joulukuusi

Joulupöytä

Ayla sai hienon Twilight-pullon

mää ja Lea joulutunnelmissa

Thomas ja Lea ravintolassa

Hyvää saksalaista joulua! :)

Modernia taidetta.

Ravintolassa.

Halipaussi.

"Yhyy se on tyhjä!" :(

Ayla suklaajäätelön kans, se oli ehkä isoin mitä oon ikinä nähny.

Ayla ja joulu-Shiva :)

Mut hyvää jälkeistä joulua kaikille, ja jos en päivittele ennen uutta vuotta niin sitäkin kaikille! :) Nyt jatkan tässä Mister X:än pelaamissa, tää alkaa meneen jännittäväks!

sunnuntai, 13. joulukuu 2009

Päivitystä osa miljoona

 Huh huh mistä sitä alottais. Viikot on menny nopeesti, vaikka viime viikko tai siis tää viikko oli aika kohtuullisen hidas semmosella tuskallisella tavalla, koska muhun iski joku hirviöinfluenssa. Mut ennen sitä oli kiva viikonloppu, sain oikeesti kaverin semmosesta Carolinista joka on mun kans 12-luokalla intensiivimusiikintunneilla. Sillä on semmonen kaveri Rosa, joka on kans tosi mukava. Ei me mitään tehty, nähtiin perjantaina joskus koulussa kun oli joulumarkkinat ja sitten mentiin Carolin kanssa niille, ja hengattiin. Juteltiin ja näyteltiin kuvia toisillemme netistä, ja sitten sen poikaystävä tuli myöhemmin ja sit katottiin Juno Carolinin perheen kanssa. Ne oli kans tosi mukavia, ja suunnitteli kaikkea mitä voidaan tehdä yhdessä, leipoo ja matkustella ja sillain. Carolinin poikaystävä oli kans tosi mukava, ja ilmeisesti joskus tehdään jotain silleen et on Carolin, sen poikaystävä, sen veli ja mää. 

Hirveiöinfluenssa saatto hyvin olla sikainfluenssa, koska se oli niin hirvee ja oli ihan kummallisia oireita. Normi semmosten kurkku turvoksissa ja kipee, hullu nuha yms lisäks oli esim. hulluja lihaskouristuksia kyljissä, mahassa ja jaloissa, mun päässä pyöri vaikka makasin tai istuin, mun päätä särki sillain että mihin tahansa sitä liikutin niin johonkin sattu, mun silmiin sattu, joka paikkaan sattu ja oli tosi heikko olo, mut onneks ei kuumetta ollu. Mut maanantai ja tiistai oli ehkä mun elämän hirveimmät päivät, kyllä meni jos istu tai makas, mutta sitten kun nousi ja käveli niin kaikki kivut moninkertastu. Onneks se on nyt ohi. :) vaikka lääkäri sano että koko viikko pitäis olla kotona, niin perjantaina olin jo ihan liikkeessä. Vitsi mikä henkisen urotyön tein kun olin monta päivää kotona putkeen, ja ison osan ajasta vielä maaten.

Perjantaina kun olin jo niin hyvässä kunnossa niin Saara mun vaihtarikaveri tuli tänne. Nyt tulee taas paljon asiaa, koska voi vitsi me ollaan kämmäreitä. Mää oon yksin jo kämmäri ja Saara ilmeisesti kans, niin voitte vaan arvata mitä siitä tulee kun oltiin kaksin. Saara nukku tommosella vierasvuoteella, ja kaks kertaa me saatiin vahingossa kuuluun iso KRÄTS siitä. Ekalla kerralla ei mitään tapahtunu, tokalla kerralla aika moni lauta lähti irti. Oltiin et UPS. Mut onneks saatiin ne takas. Sit me leivottiin pipareita, enkä muistanu et hella on kuuma, ja jätin siihen päälle muoviastian. Onneks huomasin sen eikä se ollu ehtiny sulaa kun vähän pohjasta, ja hellaan ei jääny vaurioita. Saara laitto voin pakkauksineen mikroon, ja sit se pakkaus kärähti vähän tuleen, mut onneks taaskaan ei vaurioita. Meidän pitäis ehkä olla "vähän" varovaisempia yhessä. :D

Me oltiin lauantai-iltana Pfullendorfissa kun siel oli joku joulutapahtuma. Siellä oli musiikkia, joulumarkkinat, kuoro ja tosi kaunista. Paitsi että tilaisuuden juontaja, jolla oli muuten hirvein kasikytluvun kampaus mitä oon ikinä nähny (päältä lyhyet hiukset ja pitkä takatukka), joka veti sen niin yli että niin yli. Se sano että täältä saa pipareita, ja sitten se haukkas palasen ja oli et "mmmm", kyl te tiiätte. Järkkyy. Sit kuitenkin meidän koulun Theater AG oli tehny semmosen näytelmän sinne, joka oli kanssa mun mielestä aika no joo oli ihan hyvä idea. Ja sitten lopulta semmonen enkeli laskeutu vaijeria pitkin kirkon tornista alas, se oli kyl tosi nättiä. Sit se luki pätkän raamatusta ja toivotti hyvät joulut. Ja vinkki kaikille jotka aikoo joskus viettää joulun Saksassa: Glühwein on sikapahaa, ja saksalaiset ei tee ees glögiä ilman alkoholia. Paitsi sit se on lasten bunch. Hienoo ku multa tippuu kaikki suomalaiset sanat päästä. Mut oli ihan uskomattoman kaunista, ja se kun käveltiin siellä kaupungissa ja oli musiikkia ja sit tuli semmonen olo, että tämmösten hetkien takia mää lähdin, ja se teki kaikesta kaiken arvosta. Oli hieno tunne.

Sen jälkeen mentiin Herdwangenin ainoaan baariin, joka oli ehkä enemmänkin kapakka. Siellä kuulemma on paljon meidän ikäsiä nuoria, mutta hah siellä oli kaikki 30v-50v. Käveltiin Saaran kanssa ovesta sisään, kaikki tuijotti meitä. Oli tosi noloo, mutta meillä oli hauskaa. Saara yritti pyytää jotain juomaa, mutta tarjoilija ei ymmärtäny, sit yritin saada menua, mut se ei oikein ymmärtäny sitäkään. Se toisti ne sanat ja katto meitä epäuskosena. Sitten me vaan oltiin että joo no ok, Saara tilas pienen kaljan ja mää cola weizerin. Oli tosi hauskaa, mut se oli vaan niin absurdia kans jollain tasolla että haha. Sitten maksetiin, ja tajutiin et oltiin jätetty 10snt tippi. Järkyttävintä on se, kun Suomessa ei oo tippikulttuuria, niin ei me tiedetä miten, missä tai miten paljon pitäis antaa tippiä. Onneks toi hostäiti sano että normisti tos ei ois ees tarvinnu antaa mitään, ja selitti miten se menee. 

Tänään tosiaan leivottiin pipareita pari tuntia Saaran ja Lean kanssa. Oli mahtava viikonloppu, ja en ikinä usko että sanon tän, mutta kiva päästä meneen huomenna kouluun.

Ja lopuksi: HENRIIKKA TULEE TÄNNE HELMI-MAALISKUUN VAIHTEESSA!!<3 Me varmaan vaan itketään ja nauretaan koko viikko, mutta en jaksa odottaa että se tulee. 

Oon muuten kasvanu tässä ihan hulluna henkisesti ja tuntuu että oon muuttunu aika paljon monessa suhteessa, mut toivottavasti vaan parempaan päin. Luulisin ainakin, kai. Ja ylihuomenna kuukausi tässä perheessä, ja hostäiti sano että tuntuu ku oisin ollu täällä jo pidempään, kun siitä on tullu jo niin normaalia. :) et hyvin menee, ja kattellaan kun on päivitettävää.

Schiva meidän koira :)

Ja näkymä mun ikkunasta paitsi nyt on nätimpää kun on vähä lunta.

Hostäiti, Lea ja mun luokkalainen Daniela, oltiin Ravesburgissa.

Ravesburgissa joulukalenteri.

Saara ja minä, sori Saara. :D

Pfullendorf lauantai-iltana matkalla torille.

Ihan muuten vaan, toi on vaan niin törkeen hieno Pfullendorfissa.

sunnuntai, 29. marraskuu 2009

Päivitystä

 Täs on siis sikana kerrottavaa nyt, tai siltä ainaki nyt tuntuu. Ööhm. Mitähän oli. Ensinnäkin erityiskiitos Helkylle siitä kun ratkas mun kupfarsulfat-ongelman. Seuraavaks joku vois kertoo mitä on Salpetersäure. Tai iskä kerto mut unohdin :( En tykkää meidän kemianopettajasta, se kattoo mua aina tosi vihasesti. Pelkään sitä sikana:S tekis joku tunti mieli vaa itkee siel ku en tajua ja ku se jotenki henkisellä tasolla piinaa mua. Mut onneks nykyään sitä ei oo mulla kun vaan kerran viikossa biologiassa. 

Mun luokka on kiva, harvemmin jään yksin. Ja sain kavereita heti 12-luokan musiikintunneilta, meidän piti mennä ny viikonloppuna joulumarkkinoille mut ei saatukaan autoo mistään ni tehdäänki jotain ens viikonloppuna si yhessä. Mua häirittee vaan suuresti ku ollaan luokkalaisten kans porukalla, ja kaikki puhuu niin nopeesti jostain autoista josta mulla ei muutenkaan oo hirveesti sanottavaa, ja sit ku ei oo sanottavaa ja en ehi sanoon mihkään väliin mitään. 

Mut oltiin viime viikonloppuna Anne-Marin kanssa semmoses nuorisopaikas tai jossain missä sen hostsiskon bändi soitti. Siel soitti kaikkia muitaki bändejä, oli hyvää musiikkia. 

Tää koulu on kummallinen. Ei Suomes eikä katolises tyttökoulus oo ongelma syödä tunnin aikana, tai pitää jalkoja silleen penkillä jossa kukaan ei istu. Mulle on molemmista jo huomautettu :(

Viime viikonloppuna täällä oli Aylan synttäreillä porukkaa kaikkia sukulaisia, Sveitsistäki oli ja en oikein ymmärtäny mitä ne puhu. Mut ei kyl muutkaan täysin :) 

Viime viikko oli kiva, olin vaa kolme päivää koulussa. Ku keskiviikkona mentiin Stuttgartiin ku joku oli kutsunu meidät eduskuntataloon. Oli kyl kummallista, ku luultiin et se on joku isokin juttu, joten me mentiin neljä tuntia junalla Anne-Marin kans sinne ja neljä takas, ja se juttu kesti vartin. Sit me kyl mentiin joulumarkkinoille, ja keskellä Stuttgartia oli semmonen söpö suomalaiskylä, jossa myytiin glögiä ja kaikkee suomalaista, oli kivaa. Ostin sieltä kaikkee kivaa, esim. Viljan joululahjan. Sit torstaina saatiin lupa organisaatiolta mennä kouluun vasta kolmannelle tunnille, koska oltiin kotona niin myöhään, mutta sitten mulla oli 3. ja 4. tunti vapaata ja hostäiti sano että ei mee ees busseja, ja sit se kirjotti mulle koko päivälle anteekspyynnön. Eli mulla oli vapaapäivä :) Ja sit perjantai oli aika höntsypäivä.

Sit eilen Vera ja Anne-Mari tuli tänne. Siis mentiin eka Überlingeniin, ja käytiin baarissa, mutta siellä porukka poltti tupakkaa niin paljon että se oli jotenkin ahdistavaa niin etittiin varmaan tunti uutta paikkaa. Sit ku ei löydetty mitään ni mentiin kiinalaiselle. Sit taas etittiin uutta paikkaa, muttei löydetty. Sitten just ku oltiin epätoivoisillillamme kaks tyttöö tuli kysyyn jos haluttais Brick & Lacen konserttiin, koska niille tuli muuta menoo ja niil ois kaks lippua. Sit aateltiin et no ei meil muutakaan tekemistä oo, joten joo mikäs siinä. Sit ostettiin liput ja Vera osti ovelta lipun, mentiin sisälle. Oli kyl kummallista, ku ne turvamiehet otti meidän henkilötodistukset koska oltiin alaikäsiä, et saadaan ne takas sit ku lähetään viim. 00:00 pois sieltä. Ja sitten mentiin sisälle, oli ehkä säälittävimmät pileet ikinä. Siel oli ehkä 5 ihmistä ku mentiin, ja ku lähettiin puoli kahentoista aikaan, niin ehkä 20. Mitä? Se oli semmonen iso hieno sali ja siel oli baari ja sikana turvamiehiä, ja niin vähän porukkaa. Mut sit siel oli semmonen mies joka oli ihan yksin ja näytti niin surulliselta, et menin jutteleen sille ja se olikin sikahelmi tyyppi ja tultiin hyvin juttuun. Se oli semmonen 23v Tobi(as), ja meil oli sikana yhteistä. Sit hengasin sen kans siinä illalla, ja puhuttiin jotain kun sekin on vast vähän aikaa sit muuttanu tänne lähistölle, ja kumpikaan ei oikein tunne ketään ni puhuttii jos joskus nähtäis ja tehdäis vaik jotain yhessä. Eli sain kavereita jeejee :) Sit se tarjos mulle drinkin kun olin niin kiva kun tulin jutteleen. Hah.

Sit hostisä tuli vähän kahentoista jälkeen hakeen meidät, ja tultiin tänne meille ja hengattii ja sit aamulla oltiin aika väsyneitä ja sit Anne-Mari ja Vera lähti just ja meil on kohta ruoka. Mut oli kivaa, en vaan ymmärrä miten säälittävää yöelämää voi olla Überlingenissä. Mutta sillain. Eka adventtisunnuntai, ja kolme viikkoo koulua ennen joululomaa, kelpaa mulle.

Mut jatkounittelen nyt, että bis bald.