Täs on siis se kissa ja koira. Koira on se Buddy. 

Täs oon siis mää ja meidän kissa Sedric, sanotaan Sediks.

 Huihui, eka koulupäivä takana. Mentiin hostäidin kanssa koululle autolla. Luokka 11b on tosi mukava, kaikki tuli heti jutteleen ja huolehti siitä että kaikki on hyvin ja tiedän missä kaikki on, ja etten joudu olemaan yksin joten mentiin tuplahyppytunnilla kaupungille smoothielle ja leipomoon. Oli kyl huippua. Kommunikointi tapahtuu englanniks tai saksaks, tai välillä lauseet on kyl vähä molempia. Tuli välillä vähän tollo olo ku kaikki oli niin mukavia ja ite olin ihan tollona yritin selittää jotain. Opettajat oli tosi mukavia, aika rentoja. Mun vieressä istu semmonen Annika, joka selitti mulle matikantehtävät englanniks, ja muutenki piti huolta siitä että osasin ja ymmärsin.

Mulla oli eka tunti vapaa ku opettaja on jossain ulkomailla (onkohan nää ikinä kuullu sijaisista?) ja sit toka tunti poikkeuksellisesti englantia. Sit tuplatunti matikkaa, tunti yhteiskuntaoppia, tuplahyppytunti ja sit tuplatunti tappoliikkaa. Vähän erilainen liikkatunti ku Suomes, voi johtua kyl opettajastaki. Tosi mukava mies, korvakoru, viikset, tosi rento mut kuitenki vaatii aika paljon meiltä.

Aika monimutkasesti pääsee myös kotiin ja kouluun. Ensin mentiin bussilla keskustaan, siitä bahnhoffilla tänne. Ei kuulosta monimutkaselta, mut se oli kohtuullisen. Onneks mun luokalla on semmonen Lucia, joka asuu samalla alueella, joten meistä tulee koulumatkakavereita. :) 

Tulin kotiin, leikkin Buddyn kanssa. Nii! Ja voi elämä! Saksalaiset syö ihan sikana! Siis ihan sikana ihan sikana! Tuntuu, et aina ku oon kotona ni syödään. Ensin keittoo, sit pääruokaa ja salaattia, sit jälkiruokaa. Aamupala on runsas, koulueväät on ihan törkeen isot (varmaan 10 mysli ja suklaapatukkaa yhtään valehtelematta, kerrosvoileipä, kerrosmaapähkinävoileipä, baanaani, omena, puolen litran mehupullo). Tuun koulusta kotiin, syödään. Hostäiti antaa mulle loput jälkiruoasta yläkertaan jos tulee nälkä. Tosi ihanaa kun huolehditaan, mut painan varmaan 200 kiloo kun tuun takasin. Et HARMI vaan. Sit olin sen verran väsyny, että hostperhe lähetti mut ylös lepään ja nukkuun. Jälkiruoan kanssa. Ehkä tää menee tästä ohi ku enää kaikki ei sit oo niin uutta. 

Kaikki hyvin täällä päässä, toivottavasti Suomessaki. :)

P.S. en siis valita, kummastelen vaan. Eihän se mua haittaa, ku tunnetusti tykkään syömisestä.