Siispä. Viimeisen päivityksen jälkeen on tapahtunut yhtä ja toista. Katottiin Martinin kans toinenkin leffa, Die Wolke, joka on siis ehkä surullisimpia leffoja joita oon ikinä nähny. Itkin vaan ihan hulluna, hieman nolotti kun siinä oli silminnäkijä tälle mutta pääsin sen yli. 

Viime viikon sunnuntaina käytiin hostäidin ja sen ystävämiehen kanssa Planetaariossa, oli aika mielenkiintosta ja ymmärsin aika hyvin vaikka se oli saksaksi. Hostäiti jopa osti mulle semmosia tähtikarkkeja :)

Viime viikko meni sit ihan kivasti, aika lyhyitä päiviä ja sillee. Käytiin tallilla keskiviikkona, ja se ei ollu ehkä maailman mukavin kokemus. Mulla oli tosi kylmä, mulla oli hirvee nälkä, olin väsyny, ja lievästi ehkä pelkään hevosia. Siinä vaiheessa, kun tää hostäidin ystävämies alko jotenkin "kouluttaan" sitä hevosta, niin se juoksi ja juoksi, ja sit se juoksi aina mua päin ja käänty viime tipassa, ajattelin vaan että "en pidä tästä leikistä, en pidä tästä leikistä.." mutta sitten paluumatkalla poikettuun Burger Kingissä niin tuli taas hyvä mieli.

Nyt viikonloppuna on ollu aika mielenkiintosta ohjelmaa. Perjantaina kävin koulun jälkeen (joka loppu siis mulla jo klo 10.25) shoppailemassa, ja ostin uusia kivoja vaatteita. Sitten kävin ruokakaupoilla hostäidin ystävämiehen Wolfin kanssa. Se kesti varmaan pari tuntia ja oli tosi rasittavaa, mut saatiinpahan ruokaa ja sain kivoja ruokia mitä en ois saanu jos en ois ollu mukana :) Selitin jotain aromisuolaaki varmaa puolituntia, ja sit iskä sano että nii se ei muuten oo sit aromiSUOLA Saksassa. Olin et kiitti. Ja kuivattuja herneitä piti kans ettiä joku pari tuntia. Sit mentiin illalla syömään semmoseen paikkaan, jossa Silvano on töissä. Oon kuullu erilaisia variaatioita sen työpaikoista, enkä tienny mitä odottaa. Ku se tekee aamusin automekaanikon töitä ja sit päivisin ja iltasin on siis ravintolassa töissä (tarjoilijana ja baarimikkona). Oli sikahyvää ruokaa ja hyvä seura teki siitä kivempaa ja oli kiva nähä missä Silvano on töissä. En vaan tajua miten se jaksaa. Se on aina töissä, ja jos sil on pari iltaa vapaana, se viettää ne salilla.

Lauantaina käytiin Julian kanssa iisossa ostoskeskuksessa, josta molemmille tarttu mukaan sitä jos tätäkin (siis vaatteita). Ja Saksasta on kummallisen vaikee löytää kivoja farkkuja, mutta nekin löyty. Sitten ku tultiin kotiin neljän ja puolen tunnin shoppailureissulta, menin kuumaan vaahtokylpyyn, mikä oli tosi kiva. Sitten illalla Lisalle tuli pari kaveria, joten me pelattiin sit Sebastianin kans niiden kanssa pokeria (OON SIKAHYVÄ, en ois uskonu, rökitin kaikki). Mut sit olin niin väsyny, et menin jo klo 00:00 nukkumaan. 

Eilen Martin ja Sebastian kysy mua ja Lisaa mukaan kattoon jalkapallo-ottelua Ausburgiin, Lisa sano ei kiitos ja mää että en tiedä. Mutta jotenkin sitten päädyin mukaan tänään. Se oli kummallisen miehekästä touhua. Mutta siis me ajettiin Ausburgiin, se stadion oli hullun iso! Ja ihmisiä oli ihan sairaasti. Paljon isompi juttu ku Suomessa. Me eka käytiin (tuskallisen parkkipaikkaetsinnän jälkeen) ostamassa kaljaa. Kaljaa ja jalkapalloo, oon saksalaistumassa. Tai mun piti saada Radleria (nami!) tai jotain semmosta, mut sit sainkin kaljaa, mut no kyl seki meni sit alas hitaasti mutta varmasti. Jos joku sanoo, että saksa kuulostaa agressiiviselta, niin sen pitäis nähdä saksalaiset jalkapallo-ottelussa, niiden agressiivisuus menee yli kaikkien rajojen! Voin tiivistää hienosti nää neljään sanaan "jeejee buubuu jeejee buubuu". Näin se periaatteessa meni, ja väleissä oli hirveitä laulu- ja vihellyshetkiä (KOVAA). Oli kyl mielenkiintonen kokemus, ja oli kiva viettää aikaa Sebastianin ja Martinin kanssa. Pelin jälkeen me istuttiin autossa tunti ja odotettiin, että päästäis liikkuun autolla johonkin suuntaan. Matkalla kotiin käytiin Mäkissä, missä söin Sebastianin ranskalaisia ja sit ku tultiin kotiin ni syötiin perheen kans ruokaa. Ja nyt oon ihan täynnäpäynnä. Ja siis oli sikahyvää, paitsi hostäiti anto mulle jälkiruoan ylös (HYI, jotain rommivaniljajuttua :S). Nii ja oon huomannu, että saksalaiset siis laittaa alkoholia melkein kaikkeen. Jälkiruokiin, kakkuihin, ruokiin.. Kummallisesti alkoholisoitunut kansa. 

Sain pitkän odotuksen jälkeen vanhemmilta paketin, joka melkein pelasti mun hengen. Villasukkia ja tumppuja, talvitakki, suklaata ja salmiaikkia, ja ruisleipää, joka sai tosi hyvän vastaanoton perheen keskuudessa. Kaikki tykkäs tosi paljon. Ja koulukirjoja, jeejee! :)

Niin, ja me tullaan ehkä Suomeen jouluksi mun hostsiskon Julian kanssa. Mikä tarkottaa, että nään sukulaisia, kavereita ja mikä parasta - perhettä, jouluna! Mikä helpottaa ehkä koti-ikävää ja sen avulla selviän tulevien koti-ikävien yli ja sit ei ookaan enää ku muutama kuukausi, ni must tuntuu et se vois tehä ihan hyvää.

Ens kuussa me mennään ainakin hostäidin, en tiedä hostisästä, kanssa Stuttgartiin tapaan vaihto-oppilaita muita, ja jutteleen et miten kaikki on lähteny käyntiin. Kiva sillain!

Kuvassa Sebastian, minä (tosi hyvä kuva, melki hävettää) ja Martin. Ja ilmeisesti se mukava herrasmies meidän takana on myöskin yrittänyt päästä kuvaan pepsodent-hymyllään. (Saksalaiset ei muuten tunne xylitolia. Mitä kummaa??)

Hevosia tallilla.

Matkalla kotiin. Sebastian otti tän kuvan koska pihalla oli kylmä enkä jaksanut nousta autosta. Huomatkaa toi tehdas, hirveesti oli tehtaita joista tulee sikana savua, ja sit se näyttää ihan pilveltä. Yhessä vaiheessa melki luulin jo, että joku tornado on tullu. Onneks ei sentään kuitenkaan.

Ausburg vs. Karlsruhe

Se hullun iso stadium. Mikä se sana on suomeks?

Agressiivisia saksalaisia lähdöstä agressiivisesta jalkapallopelistä.

Erityiskuvana mun uusin rakkaudenkohde, Buddy. (Ja välillä myös se joka saa mut ärsytyksen partaalle yltymättömällä energiallaan)

Ja lopuks vielä Sebastian ja Martin, koska ne on aika kivoja ihmisiä. Tässä kuvassa on myös parempi näkyvyys pepsodent-mieheen.