Helmikuu

Ei oo hirveesti tullu päivitettyä ku mitään oleellista ei oo tapahtunu. Mutta oleellisimmat vielä tulee tässä. Ystävänpäivä. Anne-Mari oli täällä, ja sain Axelilta ehkä söpöimmän ystävänpäivälahjan ikinä. Eli se oli värittäny pahvia, teipannu siihen ruusuntuoksusista kynttilöistä sydämen, sit marsipaaniruusun, marsipaanisydämen ja semmosen mis luki et "I<3you". Awws. Niin ja on muutne tosi kätevää kun poikaystävä opiskelee sähkömieheks vai mitä sit opiskeleekaan, elektroniker, koska meidän kuivuri meni rikki ja Axel korjas sen. :) Oli kätevää. Ja hostit oli tosi ilosia kun asia kävi niin helposti.

HAHA oli fasching ja oli Sportlerball ja sitten Axel tuli hakeen mua ja kaaduin portaissa. Sitten ihmettelin suuresti kun sattu. Kävely oli vähän ontuvaista, ja parastahan tässä oli että olin pari päivää aikasemmin kans kaatunu portaissa. Eli kaks kertaa kolmen päivän sisään. Sitten mentiin sinne juhliin ja ihmettelin kun en pystyny seisoon enkä istuun enkä käveleen ja sattu niin hitsisti. Ja sitten mentiin yläkertaan pukuhuoneisiin missä Axelin kamat oli ja katottii tota mun reittä, siinä oli kaks järjettömän kokosta mustelmaa. Ehkä 15cmx15cm se toinen ja toinen oli ehkä 10cmx10cm. Ja sitten mun sääressä oli järjettömän kokonen haava ja kans kivan kokonen mustelma. Axel sitten vaikka pahaa teki joutu rasvaileen niitä ja putsaileen haavoja Uwen kanssa. Ne oli eka sillee et "ei voi sattua niin paljon" ja sit ku katottii ni molemmat näytti niin pahoinvoivalta. Ja sitten seuraavana aamuna ne oli vielä isommat, ja kaikki oli IHAN turvoksissa. Siinä sitten en voinu mennä kouluun moneen päivään ja käytii lääkärillä ja sain kepit. Harmi ku ei otettu kuvaa. Mutta nyt siis on parempi ja vähän vielä näkyy mut ei enää satu. Ja heti sen jälkeen äiti tilas matot portaisiin etten enää kaatuile portaissa, joten meillä on nyt portaissa matot. Niin ja kerran kaaduin Axelilla portaita ylöspäin kävellessä, ja oon törmänny pari kertaa kiinni olevaan oveen. Onneks on vakuutukset kunnossa. Sitä paitsi aina ku ollaan Axelin kanssa niin jompikumpi lyö päänsä tai lydään päät yhteen tai seinään tai kaadutaan sängyltä tai ihan mitä tahansa. Unelma sähläri pariskunta.

Nyt on fasching ohi, oon kyllä tyytyväinen, tuntu että oli vaan juhlintaa ja juhlintaa. Mentiin Axelin kanssa yks kerta ensin Phillippille (kuvat) ja siitä Waldiin Nachtumzugiin. Mutta koska se oli jo ohi, ja sitten siellä oli niiiiin täyttä, ettei pystyny liikkuun niin soitin Uwelle että tulee hakeen mut ja hengasin sen kanssa. Axel jäi vielä juhliin ja mää menin Uwen kanssa niille ja juteltiin, oli kiva tapa sekin viettää ilta. :)

Sit oli kans Pfullendorfissa Umzug, kuvia siitäki.

Oltiin Axelin kanssa yks päivä kävelemässä, ja sit meil oli hirvee tappelu et kumpi onnistuu kaataan toisen eka lumeen ja se onnistu aina ja mua suretti suuresti. Mut hyviä kuvia Herdwangenista tuli silläki reissulla otettua. Nii ja oon täs käyny fysioterapeutilla kun lääkäri määräs kuus kertaa (lue: kuus ilmasta hierontaa). Ja siinä matkalla kotiin saa kans pari hyvää kuvaa.

Tässä oli sit loma, ja kun loman lopuilla oli semmoset ilmat että kaikki oli poikki ja kaikilla särki päätä, määki olin tässä sit loman loputtua kolme päivää migreenissä. Mikä oli tietysti parasta hupia mitä kukaan voi keksiä. Onneks pääsin tänää kouluun ja huomenna tulee Henriikka. :)

Ja Henriikka tulee tänne vihdoin huomenna, kyllä sitä on odotettuki se kolme kuukautta siitä lähtien kun se varas lennot. Se lentää Stuttgartiin (kaikkien kamojen kanssa jotka lähetin listalla jota tarvin, nami.) ja mennään Axelin ja ehkä Danielan jos se pääsee kans hakeen sitä. Sitten mennään vähä ostoksille ku Axelin äitillä on synttärit ens maanantaina ja pitäis meidän ostaa lahja. Mitä? Ei mitään hajua, oisko jollain ideoita? Ja oon suunnitellu koko viikon. Ja mun hostperhe on kans niin ihana ja awws, me aina pelaillaan Lean ja Axelin kanssa ja katotaan telkkaa. Ja nytkin Lea auttaa mua valitteen kuvia ja kirjottaan. :) Se on joku mun paras kaveri! :) Ei muuta, aika on menny niin nopeesti, ja nyt ku odottaa Henriikkaa niin kuluu niin hitaasti. NII ja tehtiin Axelin kanssa CD jota voidaan popittaa autossa, mis on kaikkee mun ja Henriikan lempimusiikkia. Ei muuta, miten sais ajan meneen nopeempaa, en jaksa odottaa! Ja kohta pelataan ni ehkä sit menee. :)) Päivitän sit ku Henriikka on lähteny niin kuulette meidän seikkailuista. Ja en jaksa odottaa että pääsen esitteleen paikkoja ja mun elämää ja perhettä ja poikaystävää. AAA kohta räjähtää pää en jaksa enää venaaaaaaaaaaaaaaaaa :)

Tää on Sportlerballista. Vasemmalta oikeelle: Manuel, Patrick, Axel, Phillipp, ihan ihan vasemmalla vaikkei näy täs ni on viel Fabian. Ja edessä on Marco.